Like G6

Far east movement feat. The Cataracs & Dev - Like a G6

Swedish house mafia - one (your name)

Lucendzo feat. Big Ali - Vem Dancar Kuduro

Feels like Im alive !

(pidättäydyn kertomasta illan yksityiskohtia, sikäli kun mitä illasta muistetaan...)

Mitä nyt, että se huuma on edelleen päällä, ne valot, savu, ihmisten määrä, nimet joita en muista enää lainkaan. Tapahtumia tulee edelleen mieleen jatkuvalla syötöllä, ja reaktiot vaihtelevat naurusta käsiin hautautumiseen. En periaatteessa halua edes tietää missä kaikkialla omat ja muiden kädet kävi.

Savua ilmassa

- Mulla ei ole mitään aikomustakaan ottaa viisaampaa linjaa kuin viime päivityksessä.

...Itseasiassa, on!

- Ei ole.

ONPAS! Oli vaikka mitä mielenkiintoista ja tärkeää kerrottavaa!

- ...ei ole.. hehhehhee. *trollface*

Vaivun epätoivoon. Nyt.

Keskustelu jonka kävin itseni kanssa kun huomasin ensimmäisen lauseen ilmestyneen tekstikenttään, ja avattuani 'uusi teksti' kohdan bloggerissa. En oikeastaan edes ihmettele, kukapa ei tulisi täällä hulluksi... Päivästä toiseen, itsekseen miettiessä ja kotona yksin maatessa. Sentään pääsen facebookiin spamaamaan ihmisten seiniä. Se on viihdyttävää.

...............................................................................................................................................

Lady Gaga -Government Hooker

"Joskus masennuksesta tai masentuneisuudesta puhutaan, kun tarkoitetaan alakuloista mielialaa."
Moi, kävin wikipediassa.

Erehdyin taas, en tiedä edes miten, ja nyt katson tätä juuri avattua savuke askia miltei järkyttyneenä. Syyllistän itseäni tahanomaisesti, tahdon tuntea huonoa omatuntoa ja pahaa oloa, pettymystä itseeni, mutten oikeastaan pysty, kun jo otan savukkeen ja harmissani menen hieman lievittämään parvekkeelle näitä tahallisesti aiheutettuja ajatuksia. Kuin asia lopulta olisi kovinkin vakava. Tajuan oman ristiriitaisuuteni, ja naureskelen kuivasti itselleni.

"Hate, when people think you dont know. Hate, when not speaking of it, people think you dont know how it's like. 

Im not talking about sex you pervert. Think bigger.  "

Uuden paidan tuntu päällä piristää aina, vaikka kauppaan jäikin se ihana neule, koru ja kahdet kengät. Kuitenkin, tyydyn vähempään ja mietin että joskus käyn hakemassa ne. Elättelen toivoja, unelmoin että voisin saada molemmat. Materialistinen rakkaus on ihan jees toisinaan. Mikäpä siinä kun päivää saa piristettyä näinkin.

"Pidän flirttailusta. Rakastan flirttailua.
Pieniä hymyjä, tahallisia hipaisuja ja katseita jotka virkistävät tylsiä junamatkoja.
Mutta inhoan, kun pyydät numeroani.
Loppujen lopuksi, enhän ollut todella tosissani.
Kiinnostun vasta kun et pyydä numeroani."

Ignore, please

Tarkoitukseni tällä päivityksellä on menettää kaikki uskottavuuteni. (btw.)

Vaadin teitä katsomaan tän videon kokonaan, tässä on sitä jotain ! Piiskaa niille jotka eivät katso! En pysty enää ajattelemaan Michael Boltonia vakavasti. Kiellän kuunnelleeni tätä viimeiset kaksi aikaansaamatonta päivää.

Ja ei mulla oikeasti olisi ainakaan kolmen päivityksen verran kerrottavaa ties mistä, mutta tämä on nyt sitten omistettu Michael Boltonille, Jack Sparrowlle ja Johnny Deppille.

Tosiaan, meinasin esitellä huoneeni jonka vaivalla siivosin ja josta otin kuvia ja niitä muokkasin, mutta SITTEN .....jälleen tämä biisi alkoi soimaan.

Im on the edge of glory

I'm on the edge of glory, and I'm hanging on a moment of truth
Out on the edge of glory, and I'm hanging on a moment with you
I'm on the edge, the edge, the edge, the edge, the edge, the edge, the edge,
I'm on the edge of glory, and I'm hanging on a moment with you
I'm on the edge with you.

 

Menetän miltei hermoni, kun toinen juopunut ja toinen tavallisuudesta poikkeavan käsityksen jumalasta alkavat kinastelemaan kummankaan lopulta toista kuunnellessa. Itseäni raivostutti miten kummatkin luulivat olevansa kovinkin oikeassa jumalan olemassa olosta. Toinen kuulee mitä haluaa kuulla, enkä kestä kuunnella enempää. Mieleni olisi tehnyt läimäyttää molempia päin näköä ja sanoa jokaisen uskovan siihen mitä haluaa, mutta karkaankin saunaan jossa katselen toista kaveriani joka tuntuu olevan parhaillaan aivan eri maailmassa. Se tukkapölly kyllä houkutteli kovasti.

"Kuuntele, ne puhuu tän kappaleen tahtiin..." 

Hän mutisee epäselvästi. Kutristan kulmiani ja kuuntelen lady Gaga Yoü and I enkä voi sanoa olevani samaa mieltä. Naurahdan pienesti, ja koetan niellä harmistustani.

Mikä siinä on että ensimmäisellä kerralla usko etten halua ketään viereeni nukkumaan. Edes kissaa, joka valtaa sängyn ja kehtaa vielä valittaa jos liikahdan. Enkä voi rauhassa kieriä ja heitellä tyynyjä unissani (mikä on vain pieni epäolennainen asia mutta siitä huolimatta) kun jo joku marmattaa. Kutsun itse kyllä halutessani mielelläni jonkun viereeni nukkumaan. Kyllähän tässä tuohtuu kun ei kerralla uskota, vaan täytyy moneen otteeseen tulla kyselemään, eri ihmiset.

Se tunne, kun ihmiset puhuu sinusta ja asioistasi kuuloetäisyydellä kun olet nukkuvinasi, ja mielesi tekisi karjasta hävyttömyyksiä näille. Suututtaa, ja mietin etten halua hetkeen nähdä kumpaakaan.

Se tunne minkä saat kuunnellasi Lady Gagaa, kun tunnet kelpaavasi juuri sellaisena, ja mikään ei voisi estää olemasta juuri sellainen kun haluat ja tehdä mitä haluat. Kuin mikään ei olisi mahdotonta. Vapaa. Vain universumi rajana, tai ei sitäkään. Hetken musta tuntuu että voisin haistattaa kaikelle paskalle sen kamalimman, ja hymyillä omahyväisesti, 'cause baby I was born this way. Ja nyt halaan maailmaa hetken, ennen kuin jälleen alan inhoamaan sitä.

Aamuja ja tummaa kahvia, tämän päivän odotan soittoa koulusta, ajatellen jatkuvasti 'entä jos'. En edes tiedä mitä teen sitten jos en pääsekään. En tosiaan tiedä, en ole edes ajatellut mitään varasuunnitelmaa. Enkä edes halua! Apua, eihän tämä käy päinsä. Kutristan kulmiani ja nojaan tuolissa valkoista seinää katoen ja tajuten asian.

Entä jos.

"Ti ja ke tos viikol. Vois nähä sillo, ikävä...:)"

Mä tiedän että tätä olen halunnu, mutta silti pelottaa vastata samoin. Tunnen helpotusta ja kauhua kun illalla saan hyvän yön viestin, minkä katsomista välttelin kun luulin erään toisen ihmisen laittaneen viestiä.

Enkai ole ottanut takapakkia?

It's time to feel the rush
To push the dangerous
I'm gonna run back to, to the edge with you

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Tänään uskon siihen!

Okei, huijaan vähän, osassa on tekstejä...

Okei, ja halusin vain kysyä, olisiko kukaan innokas karkaamaan kanssani Pariisiin. Pienten laukkujen kanssa, jotka sisältävät vain sateenvarjon, meikkipussin ja kameran. Juostaisiin pois ja suljettaisiin puhelimet.

Tai, ehkä Venetsiaan. Tai Roomaan, Ateenaan (jos se on olemassa) tai Moskovaan, ehkä Amsterdamiin, Berliiniin ja jonnekin lämpimään.

Ed Sheeran - The A team

Linkin Park - Burning int he skies

Almoust lover - a Fine Frenzy

Huomasin jälleen valehtelevani itselleni. En enää tiedä itkeäkkö vaiko nauraa. Epäkirjaimellisen kirjaimellisesti. Joku saattaisi sanoa että valehtelisin sydämelleni, mutta en oikeastaan usko näiden vielä koskettaneen sinne asti, mutta ilmoitan kyllä jos joskus niin tapahtuu! Mikä olisi varmasti huolestuttavaa, ihmiset puhuvat että se on melko vakava, pitkä  ja vaikeasti parannuttava sairaus. Onneksi olen aina omistanut hyvän immuunipuolustuksen, pikku flunssa nyt on sellainen miltä onkin sitten jo vähän vaikeampi välttyä. Mutta ne nyt ovat hieman ohimenevämpiä.

Joten, mitä tämä sitten on? (Puolustaudun siten, että olen hyvin suurella todennäköisyydellä tyttö, ja tytöillä on toisinaan tälläisiä päiviä, itse olen lintsannut viime vuonna useimmat, joten kärsin nyt pahasta putkesta!)

Haluisin vaan sanoo

et

'täs mä vaan'

I dreamed I was missing
You were so scared
But no one would listen
Cause no one else cared

After my dreaming
I woke with this fear
What am I leaving
When I'm done here

So if you're asking me
I want you to know

Can rain feel love?

Mika - Rain

Ulkona sataa.
Pihatie täynnä lehtiä, oransseja, keltaisia, punaisia. Keltaiset lehdet tarkoittavat syksyn tuloa, mutta vasta punaiset syksyä. Kukaan ei tunnu ymmärtävän miten tärkeänä asiaa pidän, kun siitä mainitsen. Toisaalta, kukapa pitäisi, heh. Hetki sitten olin kauhuissani pimeistä illoista, lumesta ja pakkasesta, minkä tuloa syksy hidastaa liian vähän. Mutta nyt asiaan suhtautudaan uudella tavalla (tai, ainakin yritetään, pimeys kauhistuttaa edelleen), positiivisemmin, kun ajatellaankin ettei bussi vie ikävään paikkaan, vaan jonnekkin missä mahdollisuuksia on vielä mahdollisuuksien päälläkin! 

Tai, sitten se on vain toiveajattelua mutta oikeastaan en jaksa edes välittää, olen vaan niin onnellinen! Pelkkä ajatus siitä, että huomenna klo 12.00 olen jossain sopimassa itselleni uutta opiskelupaikkaa nostaa hymyn huulille.

This ordinary mind is broken

You did it and you don't even know

Leaving me with words unspoken

You better get back cuz I'm ready for

Tuli puhetta rakkaudesta. Auts, se vanha kipeä aihe jota en ymmärrä. Siis, kaipa se on niin ettei rakkautta voi ymmärtää. Se on varmaan vähän henkilökohtainen aihe kullekin, miten rakkauden näkee ja kokee... En haluis alkaa oikeestaan pätee tai puhuu aiheesta jota en tajua tai halua oikeastaan edes oikeassa elämässä puhua, onhan se imelää ja oikeasti suuri käsite.

Olenko julma jos sanon etten usko rakkauteen seitsemäntoista vuotiaana? 

(tämä nyt ei liity mihinkään, mutta uhraan kaikki rahani lähaikoina tuollaiseen liiviin, ja olen aivan innoissani. Materia rakkaus, sen ymmärrän <3)

Apupyörät

Se tunne, kun opetat pikkusiskosi ajamaan ilman apupyöriä. 

Hoidin tänään pikkusisaruksia päivän, katsottiin sateenkaaria ja koetettiin nähdä puiden välistä sateenkaaren pää. Tehtiin lettuja ja seisottiin sateessa. Vieläkin yhtä hymyä olen. Ja kirjotettavaa oli vaikka mielin määrin, moottoripyöräajelusta sumussa, hirvestä tuijottamassa jossain pellon laidalla kuin se ei olisi kuulunut tähän maailmaan, mutta ehkä jätän ne tällä kertaa omiksi ajatuksiksini. Ehkä.

banaani

haluun sittenkin ton possun.

Näihin kuviin ei vaikuta ainakaan se että olen nälkäinen. Tai, että on tylsää.

....

Ei vaikuta.

Yleensä olen asiallisempi.

No en.

Mutta periaatteessa, yleensä uskon ajattelevani viisaammin!

...

asd.

Juokse pois

Christina Grimmie - Advice

Ja mä tiedän, että kaikki mitä mä teen, on pakenemista.

Mutta mä tiedän myös, että joskus pakeneminen on parempi, kun tietää ettei voima ja psyyke riitä taistelemiseen, vaikka sä haluaisitkin, on ihan oikeutettua vähän oikaista sieltä mistä aita on matalampi.

Ei kasveta aikuisiksi jooko. Ollaan aina lapsia, eikä huolehdita mistään?

....löysin itseni etsimästä kuvia banaaneista. Myönnetään, hämmennyin.

"Anna mulle musiikkia"

Kello on puol yhdeksän, ja ulkona on tajuttoman pimeää, haluisin et joku halais mua. Ketään ei näy, ja käyn alakerrassa jossa tulee vain valitusta torkuista? Hetkinen, lauloiko joku pilkkalaulua torkuista? Takaisin yläkertaan, omat käsivarret halaukseen saavat olla tänään tarpeeksi. Ei mulle kuin kahdet muut kelpaisikaan, joista toisten en antaisi periaatteestakaan koskea. Jossain tuolla räjähtelevät parhaillaan ilotulitukset, ja joillan tuolla alkaa parhaillaan jääkiekkoharkat.

"Etkö meinaa tulla tänne ENÄÄ? :(
Et kaverikuvaankaan tullut prkl!"

"Minnaa, varmaa lähit jo fb'st :(
Mut sust ei oo kuulunu pitkää aikaa ni ajattelin vaa mitä kuuluu :)"

Pari viestiä mitkä piristivät todella paljon. Musta tuntuu et päivät kotona on sittenkin ikävämpiä kun päivät koulussa. Miks ihmeessä sen on pakko olla niin kauhean kaukana! Miksi ihmeessä hänen on pakko olla niin kaukana! ('Jottei elämä olis liian helppoo, ihhihhiiii.' huusi Jeesus pilvenpäältä, ennen kuin heitin kiven hänen naamaansa. Hänen armonsa saa olla nyt hiljaa.)

TYLYPAHKA, täältä tullaan ! (ja tää biisi, tää on sen kaiken vakavasti otettavuuden menettämisen arvoista.)

What a beautiful mess

Jäin pihatielle makaamaan.

Tähdet oli kauneimmat ehkä tänä syksynä. Kauniimmat kun sillon sen mökin katolla maatessa, ja mua harmitti olla yksin.

"Kumpa mun ja sen jutusta tulis jotain" 

Mä toivon. Uudestaan ja uudestaan, aina, kun kuvittelen jonkin tähden liikahtavan.

Jossain vaiheessa mä tajuan, että jossain syvemmällä (enkä koeta olla runollinen) mietin aivan toista nimeä, mitä itselleni hoin.

En pysty enää katsomaan noita tähtiä.

Greyson Chance - waiting outside the lines

Käytiin kaverin kanssa valokuvaamassa. Tai, mitä lasketaan 'valokuvaamiseksi' kun tälläisia tavallisia tietämättömiä pulliaisia ollaan. Värjättiin sen hiukset, mikä herätti paljon hilpeyttä. Se päivä oli mukava, vaikka siitä onkin jo useampi yö. Edelleen hymyilyttää, tollaisia päiviä saisi olla useampia. Kiitos Matias !