torstaina

Kaikki mitä haluan.

Kirjotan tänne paljon useammin mitä hajanaiset postaukset silloin tällöin antavat ymmärtää.
Yleensä pelkkä kirjoittaminen auttaa tajuamaan ja hyväksymään joitain asioita. 
Sen jälkeen niiden julkaisu tuntuu samantekevältä.

Kaivoin kuitenkin joitain viime aikaisia luonnoksia ja ajattelin julkaista ne siitä huolimatta.





05.05.2013
Mihin mun itsetunto on kadonnut?
Mut miks oma kädenjälki näyttää niin kamalalta, että mun on pakko kääntää pää pois mun töistä.

Ja haluaisin että joku välittäisi musta, pitäisi kiinni ja huolehtisi.
Vaan jos välittäisikin, työntäisin sen pois.

Tuhat keskeneräistä työtä, ja vaikka ne sanoo että mä osaan niin se ei ole totta.
En tiedä mitään enkä jaksa mitään, usko hyvään tulevaisuuteen on kadonnut aikapäiviä sitten, mutta
millon lakkasin uskomasta että mullekin voi tapahtua hyviä asioita. Kokoajan odotan ett



23.05.2013 - Minä.
Aattelin kirjottaa jotain vähän erilaista. Tai siis, kertoa ittestäni vähän. Sillä tavalla ehkä kaunistelematta ja rehellisesti. Ja kertoa vähän että oon saavuttanutkin jo jotain. Etten mä enää makaa sängyn pohjalla ja koeta keksittyä siihen että saan henkeä normaalisti.
Olen siis Minna ja olen kahdeksantoista.

08.06.2013 - Väsyneitä ajatuksia
Vaikeampi pysyä virkeänä kun pahat unet ovat palanneet.

16.07.2013 - Bad person









22.07.2013
Oh girl this boat is sinking, there is no seat left me...

20.09.2013
Mulla on paljon kysymyksiö.

19.12.2013 - Kaikki mitä haluan.
Sen enempää kaunistelematta huomasin että mulla alkaa oikeestaan olla kaikki mitä oon toivonut.
Nyt tai aivan pian. Tuntuu että kaikki on alkanut tasaantumaan. Tasapainottumaan ja rauhoittumaan? Sivistyssana tietous ei taida riittää mulla sanomaan mitä on alkanut tapahtumaan. pff...
Löytyy lämpimät perhesuhteet, poikaystävä, hevonen, koulupaikka, työ, auto, kavereita ja syksyllä jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin oma koiranpentu.
Siinä sivussa tuli laskut sun muu ikävä, mutta hämmästyin oikeestaan, että miten hyvin mulla menee.
Tai, no valtion mielestä hyvin ainakin, ja onhan sekin välillä oikeassa.
Mulla on kai kaikki edellytykset olla onnellinen.
Joten, mikä vittu nyt tässä sitten kiikastaa?

Joskus mä haluaisin vaan pään ihan sekasin ja itteni kunnon ongelmiin,
että mä osaisin oikeesti,
kokoaikasesti
arvostaa tätä mitä mulla on.