Mut mikä tässä kaikessa on ideana kun ei ehdi nauttia saamastaan
Ja siltikin lopulta herää nälkäisenä
Tuntuu pahalta seurata sivusta kavereiden juhlintaa
Puskea eteenpäin tuli hännän alla ja tuntea ittensä luuseriksi jokatapauksessa
Lapsena oli helppoa, kun kaikki jaettiin tasan. Mut taas, miksei mikään ikinä riitä?
Ja oonko mä vaan vainoharhainen kun tunnen olon yksinäiseksi,
vaikken koskaan itseasiassa ole yksin?
