perjantaina

"We'll have the life we knew we would My word is good"



Saanko mä tehdä ihan vaan päivityksen, mitä mulle kuuluu?
Jostain ihan turhasta, ja kertoa vaan kuinka luen uutta kirjaa ja miten omituisesti se muhun vaikuttaa. Fantasioin fiktiohahmosta ja puren mun huulta, silmät säihkyen, enkä malta pysyä paikoillani, saatikka housuissani kun jatkan lukemista jokaisena mahdollisena hetkenä. Kolmen minuutin junamatkoilla, asemalla, kävellessä, syödessä. Ja lopulta se alkaa olla jo niin naurettavaa että jätän kirjan hetkeksi sivuun, ja koetan saada jotain konkreettista aikaiseksi.

Voinhan mä kertoa, kun kuuntelen myös ilosta musiikkia siskon kanssa, luen rauhassa sohvalla kirjaa enkä edes muista missä kännykkä on, enkä pahemmin edes välitä.  Lauletaan yhdessä Ryan Starin Brand new dayta, nuotin vierestä ja aivan liian korkealta.
Heräsin myös tänä päivänä kouluun ajoissa, ja kenties opinkin jotain uutta. Oon ylpee. Kävin kirpputoreilla vähän aika sitten, ja valokuvailemassa kaverin kanssa, ja oon viettänyt paljon hyvää aikaa. Niin, kai mä voin hyvin mielin sanoa, että mulle kuuluu ihan hyvää !

Ps. Se kirja on Fifty shades of grey, ja oon niin koukussa! Ja varma siitä, etten tuu koskaan oikeesti löytämään ittelleni kunnon kumppania. Kaikissa tarinoissa on se yksi surkimus kaveri joka on aina yksin. Ja kaipa se on ihan okei!

pps. Kadotin henkkarit millä viiletin yöelämässä. 'Joudun' varmaan ostamaan kirjasarjan toisenkin osan, kun mietin että mitä teen nyt elämälläni ja tällä äkillisesti lisääntyneellä vapaa-ajallani. Voihan surkeus!


maanantaina

"sataa sataa ropisee"



"Huuda niin paljon kun haluut,
se ei muuta mitään.
Niin nähdään sitten siinä ahdistavassa huoneessa
 ja mietitään miten tähän päätyttiin.

Tai sitten voisit vaan halata mua
ja kysyä miten tästä päästään eteenpäin
tai miten voisit auttaa.

Its up to you. I could care any less anymore...

keskiviikkona




Karataanko kaukaisuuteen?
Seisotaanko sateessa, kuunnellaanko yhdessä omituista musiikkia? Juodaanko kaksin, silmiin katsoen ja tehdään aikaisin aamupalaa lattialla?

Saanko soittaa sulle myöhään illalla töistä tullessa, kun illat pimenee ja mua pelottaa?
Alotetaanko ihan alusta?

(ps. ihanimmista biiseistä ehkä koskaan.)

lauantaina

kesä

Tajusin vasta että kesä on jo mennyt. Ja sen seurauksena lähdinkin kelaamaan taaksepäin, etsien mitä siitä on jäänyt käteen. Kännykkä on aina helpoin, se on aina käsillä, ja tilannekuvat tallentuvat heilahtanena ja epätarkkoina muistiin. Mutta siitä huolimatta rakastan niitä enemmän kuin yhtäkään järjestelmäkameralla otettua kuvaa. Ja nää kuvat saa mut hymyilemään, omilla pikkutarinoillaan jotka haluaisin kertoa, mutta johon kaikki maailman aika ei riitä.









keskiviikkona

Loman viimeisiä

Free, free to be myself,
Free to need some time
Free to need some help
 
Liian monta kuppia kahvia, juoruja, savuke jos toinenkin, nauruja omille ja muiden mokille. Naura kännisille kavereille terassilla, herätä toinen nukkumasta, huuda ja laula omin sanoin laulujen mukana ja tunne se lämmin tunne kotiin palatessa.
 Pitkästä aikaa teen menevää soittolistaa. Ja mä sanon ettei onni potki mua? 
hölmö minä.


But at least I got my friends
Share a rain coat in the wind
They got my back until the end


torstaina

Nää sairaat ihmiset saa mut tuntemaan itteni lihavaks

Mietin ihan tosissani, kuinkahan pitkään tuun vielä elämään. Ja tällä hetkellä, ei oikeasti hyvältä näytä. On pelottavaa herätä lukitusta huoneesta jonka seinään on kirjaimin raaputettu inri. Kamera katossa tuijottaa mua pahasti, enkä tiedä missä oon, missä kaupungissa.

Mietin kuinkahan alas tuun vielä vajoamaan, ja säikähdän kun tajuan etten nää ittelläni tulevaisuutta.
En halua kuolla.

More - Tyrone Wells