Hyppää!

Blue October - Jump rose

Kuinka mahtava olo voi oikeasti olla? Voisin hyppiä ja kiljua, nauraa hysteerisesti ilman minkäänlaista syytä. Mennä  Aurinko paistaa syvältä mun sisältä, vahvemmin kun toi tuolla ulkona, joka paahtaa ja kertoo jo kesästä.

Joku kehuu mua kauniiksi ja ihanaksi pitkästä aikaa, enkä jaksa edes välittää vaikken edes usko henkilön edes muistavan siitä mitään. Ja mä muistelen hymy huulilla sitä katusoitajaa, istuskelua kallioilla savun noustessa. Unohtumista raitiovaunuun, istuskelua ja käsi kädessä kulkua. Basilikaa juustohampurilaisen sisässä ja tuntemattomille jutustelua. Mutta, siitäkin on jo päivä, kaksi.

Mä muistelen hyvällä tätä päivää, kun tapasin kymmenittäin ihmisiä, maalasin luultavasti kauneimman kuvan koskaan, ja ostin itselleni kotimatkalla jäätelön. Mä muistelen hyvällä ja lauleskelen itsekseni.

I want to tell you that everything will be okay
That everything will eventually turn itself to gold
Keep pushin through it all
Don't follow, lead the way
Don't lose yourself or your hope

Arrival of the Birds

Istun täällä taas. Tai, tarkennettuna, oikeastaan istun täällä taas, osaamatta kirjoittaa yhtään mitään. Kaikki mitä haluisin kirjottaa vaan inhottaa mua, ja mä mietin, käynkö sen saman rumban taas uudestaan. Mut hei, nyt en ajattele jäämistä kotiin, olemassaolon ja kuukausien unohtamista, pidetään sitä edistyksenä!

Ja mä yllätyn, kun aattelen että jos nyt katoaisin, ja voisin sanoa vielä yhden asian, viimeiset sanat sille tytölle, pyytäisin anteeksi.

Paper lions - Travelling

(Voisin parantaa. Olis ihana sanoa joskus 'mähän oon ihana' niin että sitä tarkottaisi. Ei sillä niin väliä sitten onko se oikeasti totta... Olis myös ihana istua laiturilla veden pinta nilkkoja hivellen. Olis ihana istua siinä sateessa ja auringonpaisteessa. Ehkä jonkun kanssa.)

Another way to way to lose last of my credibility...

Im soooo bored....

...

Oh please, oon ollut puoltoista päivää kotona, ja voisin kuolla. 28 tunnista koneella olen ollut about 16, luultavasti enemmän. Oon tulossa ihan mökkihöperöksi, kattelen jo älyttömiä kuvia ja juttelen itsekseni, itselleni. Huomenna varmaan esittelenkin jo mielituskaverini Roopen... Olisin onnessani, jos joku soittaisi neljältä yöllä ja ilmottaisi vievänsä mut jonnekin. Minne tahansa. Ihan minne tahansa. Ihmisiä. Raikasta ilmaa.

Mun mielestä se oikeastaan hieman onkin jo ironista, tajuta että sun lempinäyttelijä pelaakin toisessa sarjassa... Tai, oikeastaan se on säälittävää, kun harmittelet sitä ettei sulla olekaan mitään mahdollisuuksia, ja ohitat sen tosiasian että ihminen asuu toisella puolella maapalloa. Nauraisin jos pystyisin...

Mumford & sons - awake my soul

In these bodies we will live, in these bodies we will die
Where you invest your love, you invest your life

Miksi? Milloin? Miten? Missä?

 weep for yourself, my man,
you'll never be what is in your heart
weep little lion man,
you're not as brave as you were at the start
rate yourself and rape yourself,
take all the courage you have left
wasted on fixing all the problems that you made in your own head

but it was not your fault but mine
and it was your heart on the line
i really fucked it up this time
didn't I, my dear?

Mumford and sons - Little lion man

Miten joku ihminen, voi herättää niin paljon vastenmielisyyttä? Kauniisti sanottuna.

Miten joku ihminen, voi herättää niin paljon ylimielistä vihaa? Rumasti sanottuna.

Millon oon vajonnu näin alas, että oon unohtanut, ohittanut omat periaatteeni ja mielipiteeni.

Miks musta tuntuu ettei ketään kiinnosta, kun yritän? Miks musta tuntuu että multa vaan vaaditaan, ja vaaditaan. Kahdesta hyvästä koulusta olen saanut kutsun pääsykokeisiin, töitä olen hakenut ja kouluun panostanut enemmän kuin koskaan.  Miks musta tuntuu, että mitä enemmän parannan, sitä tyytymättömiä kaikki ovat. Miksi katson keittiön pöydästä kun muut makaavat sohvalla kylki kyljessä?

 Miksi musta tuntuu, että sanat 'kylläpä on taas ihanaa olla teidän kanssa' eivät olleet tarkoitetut

minulle?

Mitä teen, kun mun moraali heittelehtii. Mitä teen, kun mun olkapäillä lepää kaks mua.

Mitä teen, kun pulassa niiden välissä olen, pääsemättä pakoon. Osaamatta päättää, korottaa ääntäni?

Totuus.

Eivätkö haaveet olekaan toivottavia? Onko sillä edes niin väliä, jos todellisuus ei näytä niin valoisalta? Miksei saisi unelmoida ja teeskennellä hetken että kaikki mihin kosketamme on kaunista. Vai, onko kyseessä sittenkin vain yhteiskunnan haluamista unelmista.

Työ, kaksi lasta, omakotitalo, sormus ja kultainen noutaja.

Mutta, sitähän en halua.

Haaveilen ikkunalautaan nojaamista, pään painamista pölyiseen lasiin. Kevyistä vaatteista, pienestä tuulen vireestä. Haaveilen lämmöstä ja pysäytetystä ajasta. Valosta, hellistä käsivarsista, vapaudesta.

Sitten taas mietin, joko on mun aikani antaa tän pilvilinnan romahtaa, palata takaisin maan päälle. Pitäiskö mun avata silmät vaikka se sattuukin?

21 guns - Green Day - The cast of American Idiot

Honey don't you love me and you know it makes me sad?

Menetän varmaa kaikki lukijat ku linkittelen tälläsii kummia biisejä. Oonko omituinen kun tykkään tajuttomasti tästä biisistä?
Mut ei, ei se ei ollut ainut asia. Oli pakko linkittää noi kuvat sulkapidennyksistä. Taas jälleen asia jonka haluan hirmuisesti. Huokaus. Noh, oon kyl nyt tajuttoman onnellinen kun tein hakemuksen puhelinmyyntiin, ja jos sinne pääsisin, saisin kaikki velat maksettua. (Ja pidennykset, kellon, vaatteita, tietokoneen ja karkaisin kotoa.) Ekkekin on elättänyt mua vanhempien hylätessä jo kohta vuoden. Oon häpeissäni... Ja pettynyt, kun tajuan hänen maksaneen elämiseni 80 %

En tiedä vieläkään mitä eilen tapahtui, mutta sama olotila jatkuu edelleen. Haluan vain ulos, sanoa 'Se on vain yksi savuke, ei se voi olla niin kamalaa."

Princess Chelsea - The Cigarette duet

Ekke ja minä viime viikonlopulta. Rakastan näitä kuvia, luultavasti osa näistä tulee pääsemään kuva-haasteeseenkin, jonka aion toteuttaa lähiaikoina. Tuolla mämmillä on tarkoituski. Ylempi kuva on kun nukahdin -ja heräsin. Olimme tehneet sopimuksen jonka mukaan ennen kuutta sammunut 'saa' mämminaamion. Luikahdin siitä kunniasta nipinnapin. Heh. Myönnän olevani kaunis nuori nainen.

Alaskan kylmyyteen kadotettu

Ja huomaan, miten mun hymy on kadonnut, kun poistan vuosia, ja jälleen vuosia vanhoja messenger osotteita mun luettelosta. Osotteita ihmisistä joita en ole tuntenut pitkiin aikoihin, nähnyt tai edes tervehtinyt ohi kulkiessa. Muistoja, muistoja. Karvaita, kivuliaita ja rakkaita.

Ja huomaan, miten työnnän ystäväni kauemmas. Tajuan etten enää ota yhteyttä, vaan oletan muiden kaipaavan minua. Muussa tapauksessa istun kotona, muistamatta enää seuraavana aamuna illasta mitään. Mietin välillä, välitänkö edes? Välitänkö, kun silti nautin jokaisesta hiljaisestakin hetkestä ystävien kanssa.

Ja huomaan itsessäni niin paljon vikoja että se sattuu. Ja tunnen syyllisyyttä kun mietin, miten epäreilulta musta tuntuu, kun keskiviikkona istun yksin kotona. Miten epäreilulta se tuntuu, kun on meidän keskiviikko, ja ystävät juoksevat baareissa soittamatta.

 

Odotin suhteellisen innostuneena pääsyä kotiin, kun alistuin massan mukaan, ostin Ben & Jerrysin jäätelöä, ja suunnitelmana oli katsoa viimeiset jaksot nolosta teinien noitasarjasta. Mutta, menetinkin jo vähän innon siihen. Onneksi jäätelö käy suruunkin.

Suru kuulemma lihottaa.

Mumford & and sons - I gave you all

Peter, Bjorn & John - Young folks

  

If i told you things i did before
told you how i used to be
would you go along with someone like me
if you knew my story word for word
had all of my history
would you go along with someone like me

Aikaa.

Mitään tärkeää asiaa ei oikeastaan ole, mitä nyt oli pakko jakaa tää nyt tälleen kun en oo päässyt kenellekään marisemaan miten paljon haluan Daniel Wellingtonin kellon! (Kuvassa.) En tiedä mistä revin rahan mutta aion tosissani hankkia tuon.
Taitaa mennä tosin pieni hetki että saan sen 175 e kasaan. Hnngg.

Ja nyt on pakko kyllä jakaa Gotyen kappale uudestaan. Oon aina karsastanut Gleetä, mutta poikkeus sääntöön. Menin viime yönä ihan sekasin kun tuttu linkitti mun tän hetkisen lempibiisin -lempinäyttelijäni laulamana. (Huom. Se seksikkäämpi.) Tarvitseeko tähän edes muuta sanoa.
....musiikillinen orgasmi ja syötävänsuloisia unia. Hurrr

But you treat me like a stranger and I feel so rough

Noin kerran vuodessa menemme yhdessä äidin kanssa kaupoille. Lopputulos on aina sama. Menomatkalla kävimme läpi saman keskustelun, jonka käymme jokaikinen kerta kun joudumme olemaan autossa yhdessä yli 5 minuuttia. 

Tätä keskustelua kuuntelen yleensä ensimmäiset 15 minuutia. Tämän jälkeen suljen korvani syytöksiltä. Ilmoitan että olen saanut tarpeekseni aiheesta, yllätyn muutaman minuutin päästä, kun tajuan hänen edelleen puhuvan minulle. Tiedän paremmin olla nauramatta.

Tulomatkalla kävimme jälleen aiheen hyvin lyhyesti, otsikoittain lävitse. 

"Hanki työ, kaverisikin tekevät jotain rahan eteen, niin paljon ollaan sulle annettu, noin laiska ja saamaton olet, korjaa pääsi."

(löysin nuo ihanat korvakorut ja ton korun alennuksista hihi)

Radical face - Welcome home

Alkovi

Sattuu joka paikkaan. Joka lihakseen, päähän, paha olo ja väsyttää. Kylmä ja kuuma samaan aikaan, sattuu kun istun, mutta tiedän ettei asennon vaihtaminen muuta mitään. Yöllä herään siihen etten saa henkeä, ja joudun vähän väliä nousemaan. Herätessäni en tunne oloani yhtään levänneemmäksi. Mutta silti oon onnellinen, tää kipu on vain ulkoista. 

Toistaiseksi.

 Usean päivän katsoessa Pakoa, tää talo alkaa tuntua vankilalta. Pois. Pois. Pois täältä.

_______________________________________________________

Ja mä uneksin. Mä uneksin kosketuksesta, ja toisesta mahdollisuudesta. Piilotan päivityksiä, jotten joutuisi kohtaamaan totuutta silmiin. Kierrän ja poistun. Elän pienessä maailmassani, elättelen toivoja, vedän naruista ja kuvittelen kaiken olevan hyvin.Tuskin itsestäänselvyyksiä tarvitsee äänen sanoa? 

Vaan, saanko silti?

Koska hetken, toivoin sen olevan totta.

"Tulin, näin, voitin."

Now and then I think of when we were together
Like when you said you felt so happy you could die
Told myself that you were right for me
But felt so lonely in your company
But that was love and it's an ache I still remember

Gotye - Somebody I used to know ft. Kimbra