lauantaina

Kaaos


Mitä jos vain karattaisiin?
Mehän voitais kadota ja jättää tää kaaos taakse?
Ja taas mietin jotain liian kaunista,
 ja silmien avaaminen uudestaan sattuu.

Mutta hei, eikö jokaisella pidä olla unelmia,
ja jokin syy miksi hymyillä yksin typerästi.

keskiviikkona

Risteys vaiko kiertotie?

Matt Corby - Brother 


Lasken aikaa, en lampaita. Pelkään suttaTotuutta ja unelmia.
Pelkään kellon viisareita ja niiden kuiskauksia.
"Kiire. Kiire. Kiire."
"Patterit pois, patterit pois," kuiskaa susi ja nauraa.

Pelkään sulkea silmiä tai katsoa ympärilleni, pysähtyä punaisiin valoihin ja jatkaa eteenpäin.
Pelkään kalenterin painoa ja väsymystä.
 Kauniita sanoja ja ystävällisyyttä.
Pelkään rakkautta ja yksinäisyyttä, ajatuksia ja ajattelua.
Vastaamista, ja vastaamatta jättämistä.

lauantaina

pyydän palan taivasta


 Eikö olis ihanaa nukahtaa lämpimät kädet ympärillä. Ihanaa tilata ruokaa ja maata sohvalla sylikkäin. Pitää kädestä kiinni ja juosta kilpaa. Seistä käsikkäin sateessa?

Eikö olis ihanaa hävitä tahallaan koska tietää että pääsee hurjaan syleilyyn nopeammin?

Eikö olis ihanaa jos joku soittaisi aamulla ihan vain sanoakseen huomenta? Tai iltaisin toivottaa 
hyvää yötä. 
Olis.

keskiviikkona

Tie

Shinedown - call me 
  

Ja jäin pohtimaan, onko uudet alut vain unelmia. Mietin hetken enkä tiedä itkeäkö vai nauraa.
Etsin paratiisia jota ei ole olemassa.

Nää kuuluisat sanat sekoittaa, ja tuijotan mun käsiä väsyneenä. 
10 minuuttia, ja oon tässä taas.