pitäisitkö taas mun ranteista kii

cus I don't wanna be like this

I've been runnin these streets

for too long now

I've got nothing thats true

but this song now

but the further I go

I wanna go home

Hollywood undead - the diary

Ja mä pelkään. Tänä päivänä, näinä viikkoina oon alkanut pelätä enemmän. Uskon et oon saanut jotain rikkaampaa kun kulta, ja nyt en uskaltaa takertua siihen peläten sen katoamista. Pelkään et joskus huomaan, kun käännän katseen liitutaululta, ettei mun vieressä istukaan ketään. Pelkään, et joskus kun kävelen kadulla, huomaankin puhuvani itselleni. Pelkään sitä niin paljon, pelkään pahoja sanoja ja katson varovaisesti taaksepäin.  Katson pidemmälle, kerään pahoja tekojani häpeillen kasaan, mutten löydä niitä oikeita.
Haluaisin, että ne kädet jotka mua halaa, ei olis tänään mun omat.

Mut ei, enää en halua lyödä mitään, en ole vihainen. Ehkä aavistuksen katkera, ehkä aavistuken pettynyt tähän kaksinaamaisuuteen. Mut enimmäkseen oon surullinen.

Mut nostan mun katseen taivaalle, kun maa käy liian rumaksi katsoa. Pakenen. Käännän katseen noihin tähtiin, ja kaipaan joitain aikoja. Kaipaan valoisia öitä, jolloin ainut murheenaihe oli hyttyset. Kaipaan sitä, kun ainut tuska mitä tunsi, oli kun joku piti ranteista kiinni, jotten raapinut jalkojani verille.

Hattuhyllyillä

väkinäisesti virnuilen.

RED - Hymn for the missing

Vielä yhden päivän sain pitää kädet ilmassa, ja tukea saaden, päättäen etten huomenna anna niiden valahtaa. Koska tiedän, että ansaitsen jokaisen näkevän. 

Mun, eikä kenenkään tarvitse kääriä takkia suojakseen, ja mennä sateeseen, jossa sun kyyneleet eivät vesipisaroista eroa. Ne ansaitsee nähdä miten ne satuttaa sua, ja jos niillä yhtään ihmisyyttä jäljellä, ne tajuaa miten väärin ne tekee.

Näin mä ajattelen, ja säälin itteäni kun huomenissa haikeasti hymyilen ja vaitonaisesti päätäni kallistan.

(tarvitsisin nyt parannusta mun hellyydenkipeyteen, jonkun joka olisi luona kun tuntuu turvalliselta ja rakastetulta, kun kaikki muut hylkää. Ja tätä ahdistuksen määrää, kun tajuaa ettei koe tuntevansa ketään joka halaisi ja sanoisi olevansa aina siinä...)

"how did I get here?"

Täytyy mun varmaan odottaa, et mielen hallintaan saan. Nyt vaan surkeat ajatukset hapuilee sormilla, näppäimistöllä, mut en haluu jakaa pahaa enää, kun mulle on niin paljon hyvää tapahtunut. Istun luokassa hymyillen, ja virnuilen. Patsaskaverini istuu vieressä ja tuntuu et nyt olis kaikki siltä osin hyvin. Toivon et tää jatkuis viel viikon, tai kaks, mut jo luultavasti huomenna ujutan kädet taskuihin.

Olis ihana päästä matkaileen. Jonnekin ihan muualle, toiseen paikkaan. Sit palata kaivatessaan ja arvostaa ja iloita asioista täällä.

 Vielä joskus.


I don't remember what I've done
I'm done with all the years
I've got no one but myself 
To ask "how did I get here"
And I worry all the time
What's coming around the bend
Maybe I'm just going crazy

Shane Alexander - feels like the end

Omistettu krapulaolennolle

If love was a word,

I don't understand.

The simplest sound,

With four letters.

_________________________________________________________________________

Tää on taas niin tätä kn yrittää Eken kanssa lähteä yhtään minnekään. Laittautuu hirveällä vaivalla ja on valmiina lähtöön ja soittaa varmistaakseen et kai se krapulaolio on herännyt niin turha toivo! Siellä se nukkuu ja kuulen sen hymyn sen äänestä, tekis mieli henkisesti se raiskata, mut onneks tiiän et joku sen sille viimeyönä jo teki.

Ei mulla muuta tältä aamulta.

Eiku hei,soitti se äsken ja piristi mun aamun kun ei ollu tajunnu kuka sille soittaa ja vastas sen mutsilleen luulen et häiritsen sen kauneusunia taas et "No mitäs menkkapillu!?" 

Turhin kirjotus koskaan, mut kuolen tylsyyteen ja tiiän et toi Ripulistrutsi lukee tän ni voin ni lähetän tähän tekstiin äkästä karmaa.

Now I'm dreaming of the simple things.
Old ways, erased.

2011

 I'm walking away, from everything I had.
I need a room with new colors.
And there was a time,
When I didn't mind, living the life of others.

Are you loving the pain, loving the pain?
And with every day, every day
I try to move on.
Whatever it was,
Whatever it was,
There's nothing now.
You changed.
New Age.

Viime vuos, viime lukuvuosi ja talvi oli mulle tosi vaikeita, tajusin monta asiaa ja moni asia kaatui sillon päälle. Ei se ollut helppoa aikaa, mut monien hiljaisella avulla sain ja nousin pohjalta takaisin paikoilleni. Tai, lähelle paikkaa.
Ihastuin, rakastuin, ahdistuin, vihastuin, tajusin monia asioita ja tapasin paljon itselleni merkittäviä ihmisiä. Ehkä yksi kamalimmista, ja parhaimmista vuosista, jona tajusin, että joskus saa olla itsekäs, ja tehdä miten näkee itselleen parhaaksi.

Marlon Roudette - New Age

Paloin loppuun, itkin ja avauduin, huusin ja pelkäsin, valvoin öitä ja välttelin. Aloitin uuden koulun ja pakenin. Ja oon päässyt tähän, vuosien pisimpiin öihin, ja voin sanoa selvinneeni paremmin kuin uskoin ja toivoinkaan.

Mä nostan mun pään, suljen korkokenkien vetoketjut, meikkaan omaksi ilokseni ja lähden kaduille, hymyilen vieraille ja virnuilen itsekseni. Koska mä haluan, eikä mua kiinnosta mitä kukaan ajattelee. Vielä jonain päivänä, teen sen saman mäntsälässä.

pohjalta.