Vettä keuhkoissa

Ahdistaa. En halua mennä töihin. En tiedä miksi, mutta mieli tekisi repiä vaatteet yltä. Musta tuntuu että ne kietoutuu tiukemmin ja tiukemmin mun ympärille, enkä pysty hengittämään. Panta mun kaulan ympärillä kiristyy, mitä enemmän vedän. Mutten uskalla antaa periksi.

Mitä jos en pärjääkkään?

Ei mitään tietoa miksi ja missä vaiheessa, ja lisäksi mietin vain kokoajan miten pystyn livistämään vaikken kykenekään. 

Mulla ei ole vaihtoehtoja.

 Mun on pakko. Ja juuri se saa mut haukkomaan henkeä.

(ps. Saatan olla ehkä ihastunut. Ja mut tuntien, siitä ei seuraa muuta kun paskaa ja kipua. Enkä ole edes iloinen. Mitä vittua täällä tapahtuu. Siis täällä, mun pään sisällä.
Mä välillä mietin oonko tulossa hulluksi. Mutta sitten katson maailmaa ja saatan hetkeksi hengähtää.
Mutta nää hetket, jolloin täällä ei ole ketään. Vain minä ja mun ajatukset, ne, on pelottavia.)

please don't be a stranger in my place

Juhannus tuli ja meni. Unohtumaton siltä määrin mitä siitä kyetään muistamaan. Paljon uusia tuttavuuksia, hyttysten raiskaama kroppa ja paljon kuiskauksia ja naurua joita ei välttämättä haluta muistaa, tai unohtaa.

Mutta tämä päivä ihan kotona on nyt mennyt ja päätin sitten kaivaa kamerankin esiin ja ottaa muutaman kuvasen. Eilinen päivähän meno noita tuotantokausia katsellessa, kun mitään muuta ei kyetty tekemään. Halusin myös ottaa noista kengistäkin kuvan, sillä oon niin ilonen että kerrankin mulla on vara valita eikä vaihtoehtona ole rikkinäiset kengät tai paljaat varpaat.

Mietin vielä että josko laittaisin jonkinlaisia kuvia juhannuksesta tänne, mutta voi olla ne ei taida kaikki olla aivan julkaisukelvollisia joten katseleepa vielä...

maailman toisella puolen

Sain opiskelupaikan, oon töissä, saan rahaa, on kesä ja näen ihmisiä. Toisinaan. Luulisi että oon onnellinen. Ja, kai mä olenkin onnellinen. Mutta ruusuissakin on piikit, enkä ole nähnyt auringonvaloa kun silloin tällöin viikonloppuisin. Herään kolmelta päivällä, menen töihin, töistä kotiin koneelle tai alkoholin perässä ja menen auringonnoustessa nukkumaan. Olisi niin ihanaa olla taas pieni ja viaton, pelätä pimeää tietämättä mitä siellä odottaa.

Little Talks - Of Monsters and Men

joskus yksi kuva kertoo yli tuhat väärää sanaa

lähdetkö kanssani?

Ja katselen itseäni peilistä, miettien miten tähän on päädytty. Milloin, ja miten musta tuli mitä olen nyt. Samalla mietin, vietänkö liikaa aikaa vain heijastumaani tuijottaen. Luultavasti. Mua vaivaa, kun huomaan miten oma peilikuva ei edes haittaa itseäni. Pitäisikö sen?

Mutta on täällä niin paljon hyvääkin. Nuo vihreinä loistavat puut aivan kuvajaiseni takana. Kaksi polvenkorkuista lasta pelaamassa Inkan aarretta, koettan huijata toinen toisiaan. Koira joka odottaa kärsivällisesti huomiota ja kun katseen kääntää sen suuntaan, se heiluttaa iloisena häntäänsä ja kotiin tullessa se ottaa aina iloisena vastaan, sama se mitä olet viime iltana tehnyt. Ja mun pitääkin olla kiitollinen, sillä vähempikin nostaa hymyn huulille. 

Erik Hassle - Stay

(Haluan Pariisiin, ja siitä junalla Venetsiaan. Aion todella toteuttaa sen. Joskus. Ehkä ensi kesänä? Joskus kuitenkin.)

Miss universum

"oon huolissani tosta sun juomisesta. Voitais kyl nähä täs pitkästä aikaa, jutella ja ottaa vähä samalla."
Noniin. Sitähän minäkin...

Mutta on mullakin hyvät hetkeni....

Hieman kyseenalaista, mutta ei se mitään.

Mutta huonon työpäivän jälkeen kävin Ekellä kahvilla, se oli tehnyt litran salaattia ja surffailtiin Riemurasiassa ja 9gagissa. Oli mukavaa.

Entä mitä sitten, kun en tiedä mihin suuntaan mennä?

Mut on heitetty taas tähän petolliselle jäälle, joka uhkaa pettää mun alta jatkuvasti. Ja lasittunein silmin katson Unelmien Sielunmessua. Ruudun pimetessä lopputeksteihin, se jättää mun poskille liian monta kyyneltä, tyhjää pelkoa ja ahdistusta. 

Mutta on mulla ollut kaksi hyvää päivää, joista puolet on unohduksissa, pankkikortti kelvoton, pyörä kadoksissa, osa vaatteista ja kasvoissa kivuliaat arvet. Haluaisin sanoa että tämä on elämää, mutta mun kasvot alkaa pikkuhiljaa pelottaa mua.

Entä sitten, kun en enää tiedäkään mikä on oikea, mikä väärä?  Mikä mulle on oikein, ja mikä muille?

Jerry Hannan - Society