Maalin katkussa, uutta vanhaa musiikkia, se maalaa itsellensä uutta alkua. Pois reijät ja murtumat seinistä, uusi katto johon kurkotella, uudet ovet joista astua. Ja mä mietin, onko ton hymyn alla surullinen mies?
Henkäisen syvään, ja pyyhkäisen pois kaikki huolet, stressiin ja murheet, pahat sanat ja loukkaukset. Henkäisen syvään ja valehtelen itselleni sen toimivan.
Tietäähän sen, kun on niitä päiviä jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle, tai niitä, jolloin tuntee olevansa aivan yksin, joitain jolloin kompastut jokaiseen oksaan, juureen, kiveen ja monttuun. Ja silti jatkat eteenpäin polvet ja kyynärpäät verillä.
Sitä haluaisi uskoa että sanonsa 'astua väärällä jalalla sängystä' olisi totta. Ikävä pilata jälleen hatarat toiveet, mutta itseaiheutettua, muiden aiheuttamaa kaikki. Tahallisesti, vahingossa. Loppujen lopuksi, ketä edes kiinnostaa?
Ketä kiinnostaa, että päivä oli mahtava, mutta mitä alemmas aurinko vajosi, ja aika vähentyi, sitä huonommaksi se muuttui. Aina vain. Monet asiat pitäisi saada valmiiksi perjantaiksi, mutta mitä lähemmäksi päästään, sitä vaikeammalta ne tuntuvat. Se lähestyy, lopettaen monia asioita, tärkeitä asioita tulevaisuudelle, tärkeitä sydämelle, pakoteitä ja umpikujia.
"What if you was born in cat?" "My life would be much easier." Sanotaan englannin oppikirjassa. Vaan toisaalta, ulkopuolisen silmin kaikki näyttää aina helpommalta.
Metal and mold, bourbon and clove
Mirrors and smoke, yesterday's clothes
I'm sleepdriving away
Eyes through your window, I stare out
And some, someday we'll be too old
Voisin laittaa sen valon syyksi. Tai, ei syyksi, ansioksi. Mä nautin tästä valosta, ahmin kuin nälkiintynyt posiitivisuutta ja hymyjä jotka mulle suodaan.
Työnnän pahat ajatukset, muistot ja typerät teot pois mielestä. Tai, hautaan ne niin syvälle, kuin mahdollista. Otan muutaman askeleen, laulan Eye of the tigeriä, elehtien kotimatkalla ja kuvitellen olevani suuren yleisön edessä laulamassa. Loikin kuralammikosta toiseen, levittäen loskaa pitkin poikin, ja vilkaisten salaa ympärilleni, mahtoikohan kukaan huomata.
Jee-ee-ee Palmupuiden katveeseen Kullan kanssa pian meen Päiväin raukeuteen, Öiden villiin sykkeeseen
Saa-aa-aa Jäädä tämä kylmä maa Jossa ei voi rakastaa Kauas katoaa myrkynkeittäjä suloinen
Ja mä mietin kuinka yhtenä hetkenä aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta lämmittäen kylmimmätkin osat sun mielestä. Ja kun suljet hetkeksi silmäsi arvaamatta pilvet peittävät taivasta ja tunnet tuulen repivän hiuksia.
Painan kädet mun korville, suljen silmät ja hyräilen Mariskaa. Tunnen kuinka mun huulille kohoaa pahansisuinen virne.
Mariska & Pahat Sudet - Suloinen Myrkynkeittäjä
Ja hetken aikaa tunnen vahingoniloa ja mielihyvää, kuvitellessani heidät oikkujani kestämässä. Mut hei, ei ole hyvää ilman pahaa.
You strike at my achilles heel with everything that’s wrong I can’t make right.
If I wait another hundred years the whispers set against the tears I’m never gonna be that shining knight.
I find it hard to be down in this hole now I find myself walking down a hard road
Pelkään taas. Pelkään taas. Pelkään taas.
Tää toistuu tasaisin väliajoin, typeristä asioista ja tuntuu että jatkuvasti joudun varpeilteni hiipimään. Ja jälleen kerran huomaan miksen uskalla nojata kaiteeseen, saada tukea ja jakaa, jotten yksin joutuisi kaikkea kantamaan.
Mullon painava lasti, liian kallis kelle tahansa luotettavaks. Ja nyt pelkään että se tippuu taas. Pelkään joutuvani nostamaan kaiken jälleen, nousemaan ylös ja pilaavani pelin. Pelkään nostavani kortin, joka heittää mut takaisin alkuun, ilman apuja, supervoimia.
Ja kaikki mitä mä kaipaan on hyväksyntää. Joustavuutta ja tahdikkuutta. Älkää kahlitko mua tähän, ja pakottako mua hymyilemään kun en tahdo. Älkää pakottako mua puhumaan, vaan odottakaa. Niin monet kerrat oon joutunut keräämään itteni uudelleen, etten pysty siihen enää. Pelkään että kaikki se mitä olen sanonut ja luottanut kääntyy mua vastaan. Ja se pelko, se ahdistus kun edes ajattelet joutuvas alottamaan jälleen kerran puhtaalta pöydältä. MUA PELOTTAA. Niin, niin, niin kauheen paljon, että rintaa pakottaa eikä henki kulje. Siis hetki katso eteenpäin, ja kuuntele mun hiljaisuutta, koska se on ainut mitä kykenen antamaan.