Mustavalkoinen maailma

Tajusin juuri koulun jo loppuneen. Ihan varoittamatta, ei mahdollisuuksia hyvästellä. En ollut edes tajunnut asiaa. Monet kasvot nähdään viimeistä kertaa todistuksia jaettaessa. Monet vieraat kasvot joille tuskin ehti montaa sanaa sanoa. Toisille tuskin ainuttakaan.

Ja mut käännetään taas keskusteluihin, jotka vie mut miettimään rakkautta ja kaikkia niitä suhteita jotka olen rikkonut. Ja joihin syyllinen yksin olen minä. Sanotaan, että riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta onko maailma todella niin mustavalkoinen?

Oon liian väsynyt mun ajatuksia kaunistamaan. Kuvilla lievittämään, väreillä peittämään.

Oon vaan niin vitun väsynyt

Olin jo odottanut tätä pistettä. Sitä kun raja tulee vastaan enkä kykenekään nousemaan sängystä. Tämä väsymys yltyy yhä vain, ja havahdun öisin aina vain useammin, ymmärtämättä mitään. Itku on jo lähellä, ja toivon vaan että nää viikot olisi nopeasti ohi. Näkisin jo pian edes vilaukselta palan aurinkoa. Tää ei ole enää tervettä että tekis mieli huutaa se päin jokaisen naamaa. Mut oon liian väsynyt etten enää jaksa enää.

Ja mua itkettää, etten jaksa edes kertoa kenellekään. En jaksa oikeasti uskoa että ketään ihan tosissaan kiinnostaa, ja se tekee mun olon helvetin yksinäiseks.

The wind has come along
And summer's dead and gone
Is there anything left here to say?

I can put my arms around
The emptiness I found

Leikitäänkö kotia?

Yksin töissä, miltei tyhjässä kaupassa, monta tuntia puhumatta. Liikaa aikaa ajatella mennyttä ja tulevaa. Mutta miks musta tuntuu et se on tämä hetki mitä pelkään eniten?

Maalailen päässäni täydellistä idylliä siitä mitä haluaisin olla. Savuisia iltoja, jännittävää musiikkia ja päiviä jolloin tehtäisiin yhdessä ruokaa.

 Ei musta koskaan tule johtajaa.

 Oon syntynyt tähän kastiin enkä koskaan tule nousemaan. Oon liian saamaton edes yrittämään, vaikka ihmeitä tapahtuu jatkuvasti. Mä en tarvitse ihmeitä. Mutta ehkä se on ihan ok?

Ei mulla nyt ole paha olla. Oon kai tällä hetkellä sinut itseni kanssa, ja vaikka käsitän että olen vikoja täynnä. Päästä varpaisiin, niin ehkä se on ihan ok? 

Olen ihan ok.

_______________________________________________________________

Lana Del Rey - Lucky ones

Rajalla.

Mulla on mun kädessäni tyhjä paperi, jota en kykene täyttämään.

Sen kääntöpuoli on täynnä teksitä, jote en kykene lukemaan.

Ja sen palautuspäivä on tänään, enkä kykene tähän yksin.

Löysin tänäpäivänä yksinäisyyden seurasta, kuin myös hetkellisen helpotuksen ja hiljaisuuden musiikin pauhusta. Ja tää hiljaisuus pelottaa niin paljon.

Entä, jos mulla ei olekaan vastauksia kysymyksiin, joita multa ei koskaan kysytä?

______________________________________________________________________

The Knife - Great Lake Swimmers

?

Sain myös haasteen Pinjalta vaikka useimmiten en näitä teekään, ajattelin tehdä poikkeuksen sääntöön ja irtautua hetkeksi. Tosin oon sen verran tylsä ja väsynyt etten taida jaksaa haastaa ketään, pahoittelen kovasti..

1.Jos saisit olla päivän kuka tahansa, kuka olisit? 

Luultavasti Lana Del Rey. Se vaikuttaa mielenkiintoiselta, olis ihana osata laulaa ja päästä sen maailmaan. Mielummin ilman julkisuutta tosin.
2.Miten kuvaisit omaa tyyliäsi?
Sekoitus jotain normaalia, simppeliä sekoitettuna suht rentoon, chinoihin, ruutupaitoihin ynnä muuhun. En oikeen omista tyyliä :D viime aikoina en oo edes juurikaan aamuisin jaksanut katsoa mitä laitan päälleni, ja oon saanut jonkin verran kummeksuvia katseitakin öh.
3.Millainen puhelin sinulla on?
Joku nokian ihan kiva simppeli kosketusnäyttö. On ainaki toistaseks kestänyt et oon sen puoleen tykännyt.
4.Mikä tekee sinut onnelliseksi?
Kaverit. Ehdottomasti ne. Samoin ruoka...
5.Lempijuomasi?
Alkoholi ja smoothiet !
6.5 asiaa joita ilman et lähde kotoa?
Kännykkä. Se on ihan sama myöhästynkö junista, busseista, tapaamisista tai töistä niin haen aina sen jos se jää.
7.Luetko hesaria?
Kulttuuri ja sarjakuvasivut hih.
8.Tykkäätkö Vares-leffoista? Jos, niin miksi?
En ole katsonut ensimmäistäkään !
9.Paras kesämuisto?
Varmaan joskus pikkutyttönä matkat mökille vanhalla hiasella, kun kuunneltiin kasettisoittimella aina samaa kappaletta ja laulettiin sitä nuotin vierestä sanoja ymmärtämättä.
10.Rusketus vai albiino?
Sellainen kiva sopiva kullanruskea rusketus olisi ihana. Omalla kohdalla en tosin koskaan onnistu.
11.Matalapohjaiset kengät vai korkkarit?
Riippuen varmaan tyylistä. Kun tahdon miellyttää itseäni valitsen satavarmasti matalapohjaiset kengät.

But Alice, there is no such place as wonderland

Tuskin ehdin hengähtää, hengittää. Aika kuluu liian nopeasti, nähdäkseen jälleen tärkeitä, liian hitaasti etten voi olla huomaamatta lihasten huutoa ja hiljaista puhelinta. Saattaa olla, etten kohta jaksakaan enää hymyillä.

Mutta rakas, sormesi siinä vain satutat

Mä hukun. Hukun unelmiini, uniin, painajaisiin, hentoihin kuiskauksiin, unohdun jälleen yhdeksi päiväksi peiton alle. Omien käsivarsien lämpöön. Tuijotan kattoa, odottaen kaipaavaa soittoa, ja kun hätkähdän puhelimen värinään, painan sen, vain hieman empien, pois.

Oon niin kyllästynyt tähän. Turhautunut ja tuskainen, väsynyt ja yksin. Ihmiset katoaa sitä mukaa mitä enemmän luotan, ja huomaan jälleen istuvani tässä. Ja mä tiedän, etten unohda. Mutta sitten taas, ehkä toivon että voisinkin?

Oon kyllästynyt tähän, repimään hiuksia mun päästä. Oon kyllästynyt kun en oo tarpeeks vahva nousemaan. Ja pelkään, että tämä kaikki on itsestä kiinni. Kipu ja paino on niin helppo painaa muiden harteille.

Mut haluaisin, että täällä olisi joku. Joku joka tulisi vaikka sanoisin toisin. Haluaisin jonkun joka nostaisi mut tästä ja vetäisi aurinkoon, auringonlaskuun ja katsomaan täysikuuta ja tähtiä. Joku joka tietäisi että haluan sitä.

Lana Del Rey - Dark Paradise