Musta tuntuu, että tuijotan nykyään liian syvälle peiliin. Mä etsin liikaa tekosyitä ja totuuksia. Mä etsin ja etsin, sukellan syvemmälle kunnes musta tuntuu, että hukun siihen kaikkeen mitä löydän.
Mutten halua hukkua. Haluun lentää, mutta musta tuntuu että alan pikkuhiljaa unohtaa kuinka.
Ja lopulta havahdun viikonloppu toisensa jälkeen, että vaikka olo onkin taivaallinen, niin onko se todella vastaus.
Haluaisin vastata kyllä.
Ja kohta avaan silmät, ja huomaankin olevani edelleen peilin edessä. Nää ei oo hyviä matkoja.
