Enkelit älkää katsoko mua nyt

Tunsin talven. Bussin oven avautuessa, vanhan naisen istuessa eteeni. Siinä se oli, talventuoksu untuvatakissa. Kurkotan ikkunaa kohden, ja tuikkivat tähdet ovat hyvinpitkälti samaa mieltä, kirkkaasti loistivat jossain kaukana.Tuiki tuiki tähtönen. Iltaisin sua katselen.

Harmi ei loppunut siihen. Aamutuimaan autossa, istuessa pohdin syyllisyyttä ja sen suuruutta. Olen kuin en huomaisikaan kosketusta jalkaani vasteen, vaan katson itsepintaisesti tietä. Turhautuneisuus kasvoi ja mietin jälleen inhoanko ihmisiä yleensäkin, vaiko vain itseäni.
Suoraan sanottuna, näen hetki hetkeltä vähemmän syitä miksen inhoaisi itseäni. Haluisin sulkea mun silmät, ja ajatella että se auttaisi.

Haluisin olla pieni. Painan mun pään polviin ja halaan mun jalkoja, mutta ei se auta. Miksi ihmisellä on niin kauhea kiire kasvaa aikuiseksi? Mutta kelläpä olisi sydäntä sanoa lapselle "turhaan ilakoit, vastuu, tuska, suru, paineet, ahdistus ja yksinäisyys ei ole odottamisen arvoista".

Matthew West - Broken Girl (tää kappale on kuuntelemisen arvoinen.)

Now words like "innocence"

Don't mean a thing

You hear the music play

But you can't sing

Those pictures in your mind

ja mä yritän olla.

"Mä luotan suhun"

-Yleinen virhe...

"Eikun oikeesti."

-Ihan oikeesti.

Chisu - kohtalon oma

anteeksi, Chisu on mulle vaan niin elämänpelastaja. Se tekee keikan järvenpäässä, taidan ihan tosissani harkita sinne menoa, itkisin luultavasti vuoden itkut siellä. Olisi ihanaa. Ei mulla muuta, pitää varmaan jo kiirehtiä bussiin, kaipaan todella paljon ruokaa nyt. Kaverit on kivoja, mut ne syö suon ruoat.

I am left hoping someday I'll breathe again

Palan loppuun. Palan kiinni. Palaan kotiin. Palaan uniin. Hiljaisuuteen.

Uupumuksen aaltoja, illan turhautumista ja ihmisinhoa. Väsymystä, päättämättömyyttä ja kiukkua. Itseinhossa kylpemistä, suuttumusta ja haluttomuutta. Päättämättömyydestä ja voimattomuudesta on tämän päivän mausteet koottu.

Breathe again -Sara Bareilles

 Rakas joulupukki

Piristystä ja jaksamusta valoisista kuvista, aikaa taivaista ja liikaa pyyntöjä toteutettaviksi. Tasapainoa, kohtuutta ja halaus. Kahvia, kaakaota, lämmin huopa ja alkoholia. Musiikkia, naurua ja mielellään hyvän olon. 

99999 Korvatunturi

hra. Joulupukki

 

Open up next to you and my secrets become your truth
And the distance between that was sheltering me comes in full view

kuvina

Ei mulla mitään viisasta asiaa oo. Tässä nyt jotain ajatuksia kuvina. Ian somerhaldenista ei mitään palautetta sitten. En kestä itteäni. Oon jumissa. Ihan muna huurussa odotan uutta vampyyripäiväkirjojen jaksoa joka tulee joskus varmaan puolenyön jälkeen nyyh. Edellä mainittuna siis se mitä ajattelen kokoajan, mutta muuta mukavaa on mm. viikon yksin kotona, jääkaapin kanssa. Eikunsiis. Taisiis saa nähdä kuinka paljon siitä siis lopulta todella kotona.
Olen vaan nälkäinen... mutta siis, unohdin tosiaan pitä piti sanoa.

Ron Pope - a drop in the ocean

Misplaced trust and old friends
Never counting regrets
By the grace of God I do not rest at all

 

the little things

Rikkinäisiä illallisia

Matthew West - family tree

You didn't ask for this

Nobody ever would

Caught in the middle of this dysfunction

Eikai tässä mitään, varsinaisesti sanottavaa ole. Tänään on vain yksi niistä haikeista päivistä, jolloin tuntuu katsovansa elämäänsä ulkopuolisen silmin. Ihan kuin ei kuuluisi niihin tapahtumiin. Sitä vain katsoo, eikä tunne oloaan turvalliseksi, kotoisaksi. Niitä hitaita päiviä ja tunteita kun ei koe tuntevansa kuuluvansa siihen, kuin olisi vain repäisty omasta tutusta ja turvallisesta, jonnekin uuteen jossa ei merkitse mitään. Kuin katoamisellaan ei hätkähdyttäisi ketään.

Ja taas kerran mä hairahdun miettimään 'entä jos' ja 'mitä sitten'.

Ja mua sattuu, koska kukaan ei tiedä. Ja mua naurattaa miten ne ajattelee ettei se että on perhe ja ruokaa, ettei se voisi olla kaikki mitä tarvitsee. Koska pelkkä sana ei kerro mitä kaikkea se pitää sisällänsä.

Ja tavallaan oon pahoillani tästä päivityksestä, koska halusin vaan jakaa tän kappaleen, en niitä sanoja.

Kiinnostuskiikarit

Where is my god now

You're too young, you're never gonna know why it hit me

When I fell down in silence

No-one thinks what I'm doing is the right way forward

You'll see it's not just a dream now

You think you know, you don't know 

Kahvi on hyvää kun seura on hyvää. Tajusin sen äsken kun irvistellen sitä täällä juon. Täällä. Missä? Koulussa. Olo on kun päärynällä omenakipossa, en oikein tunne ketään! Taas näitä hetkiä kun tuntuu ettei kukaan näe omia kenkiään pidemmälle. Se on kamala, vaikka tietää että omat kengät eivät kovin hienot olekaan. Ehkä se onkin se pointti.
Tarvitsisin kyllä nyt kipeästi mukavan kahvituokion.
Atk tunnit kyllä pelastavat, saa hyvän tekosyyn olla sanomatta mitään ja olla vain.

Why it is, that when one thing is finally over, another fell apart.

Two doors cinema club - what you want

klo 15.43. Pyöränlukko auki, käännä pyörä ja hyppää kyytiin. Koeta pysyä hetken ohimenevän bussin vierellä, vastakkaisella kävelytiellä, mutta eihän se lopulta onnistu mitenkään. Aurinko paistaa ja pienet raikkaat vesipisarat virkistävät oloa. Ihana syyskeli! Tunnen punan kohoavan poskille, ja puuskuttaen kiirehdin kotiin. Päivän harmit poljetaan pois, kauemmas ja kauemmas, ja vaihdetaan vaihde viihteelle.
Miksen ole pyöräillyt enempää, sehän on tajuttoman hauskaa ! Mietin että tästä lähtien alan polkemaan joka paikkaan, mutta lopulta nauran ajatukselle. Alitajunta kuitenkin pohtii edelleen miten saisi polkupyörän tungettua junaan.

Enivei,meen nyt kuoleen tonne sohvan alle koska kukaan ei lähde mun kanssa kahville~ Nähdään huomenna, tänkin kirjotuksen tekemiseen meni 5 tuntia!

Yoi never really can fix a heart

Entisen koulun käytävät, elämäänsä tympääntyneet ihmiset valuvat ohitse, saatan olla hieman vahingoniloinen, kenties pahoillani heidän puolestaan.
Entisiä koulukavereita on mukava nähdä pitkästä aikaa, kysellä kuulumisia ja uudelleen kirjoitettuja juoruja.

Mutta siis tämän päivityksen ideanahan oli vain ilmoittaa miten tuskaisesti kaipaan kuumaa kahvia ja savuketta. Ja halusin vain kovasti ilmoittaa olemassa olostani täällä, ties vaikka olisin tippunut viemäriin viime yönä! Eikai mulla muuta. Elossa ollaan! Ja myöhästyn kohta ihan varmasti bussista, täs mä vaan!

Mä melkein huudan sun perään
Mutten haluu enää harhauttaa

Demi Lovato - fix a heart

Kun taas pimenee syksyinen iltapäivä

Aikakone - keltainen

Savussa ja välkkyvissä valoissa tanssien, laulaen keltaista toukokuuta, gimmelin roviolla ja monet muut vanhempia kappaleita. Viimeinen siideri kiertää neljällä ihmisellä, miltei kaikki ovat jo kadonneet, mutta en voi sanoa sen haitanneen. Tuskin tarvitsee edes mainita sitä huumaavaa hyvänolon tunnetta.
Kaikki meistä tietää että kesä on jo poissa, siitä kertoo jo yskä joka raastaa kurkkua, höyrystyvä ilma hengittäessä, mutta tänä iltana se ei taas kerran haittaa.

Arvostan ystäviä päivä päivältä enemmän.

Kesä antaa kaikille onnen tunteen,
Jonka voi säilyttää.
Kun pimenee taas syksyinen iltapäivä,
Voi kesän muistot lämmittää.

Hakkaan puuta pesismailalla.

"Hei kohtalo, mul oma tahto on"

Yskittää jatkuvalla syötöllä. Sitten tämä sattuu kysymään että oho, oletkos tullut kipeäksi? Niin ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, sillä tässähän ollaan oltu jo reilu viikko, kipeänä.  
Mun perjantai-ilta pilattiin eilen, mun lauantain menot pilattiin tänään, ja mua harmittaa. Tuntuu epäreilulta.

Jeffree Star - Get Away With Murder Cover by The Difference

Voisin mennä etsimään pesismailan ja mennä hakkaamaan jotain puuta tuolla metsässä. Tai, en mä tiedä kehtaanko, joku hirvi saattais vaikka nähdä. Ihmettelee et miks joku julkisesti alkaa riehumaan... Siis juu, julkisesti tosiaan. Täällä vaikka zombit hyökkäisi niin kukaan ei huomaisi viikkokausiin, katsot oikealle, näen metsää. Katsot vasemmalle, näen pelkkää metsää. Synkkää, hiljaista, liikkumatonta. Se tuijottaa vaitonaisena takaisin, ja suljen oven, mutta tunnen sen katseen seinien lävitse.

'Till the dawn comes don't try too hard
I'm not really a fighter
You are ready to keep us burning
But you are not my savior

One, two, three, four
Few steps before
You become a soldier

Kun valaistun

 


 Mul on vaikea, villi mieli, joka pannan tarvitsee
Mä painin sen kanssa, kunnes se itkee ja häpee
Siis kaksi syytöntä syntymässä; minä ja mun pää
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään



 Perjantai. Tänään on perjantai. Päivät eivät pysy enää laskuissa, unta yhtenä yönä, vähemmän toisena. Kolmantena ei lainkaan.
Ystäviä, kahvia, koulua ja alkoholia.
Väsymys. En jaksa. Tahdon levähtää hetkeksi, nukkua pienen hetken ja jatkaa sitten.

Elämä vie, elämä tuo
Ensin kädestä syö, sit sielusta juo
Ja selinpäin mä tahalteen jäin
Jo elämän puun ja helvetin näin

Chisu - Minä ja mun pää

Niitä päiviä, jolloin tiedät että jokin on vikana. Selaat Weheartit'ia, kuva surullisesta tytöstä. Kuva surullisesta pojasta. Kuva surullisesta tytöstä polvillaan. Kuva surullisesta pojasta polvillaan.
Päätä pudistellen. Tahdon jakaa jotain, mutten pysty, olo on tyhjempi kuin aikoihin. Uusi koulu on vienyt voimat, niiden ihmisten monimutkaisuus ja suhdesolmut. Luulin päässeeni jo pakoon.
Mutta olen vahva. 'Hei kohtalo, oon iso tyttö jo, ja mä päätän sen, kenen kanssa oon tai en.'

Derp. Ananas voi kasvaa myös puussa!!!

"Me ollaan jääty sun pelkoihin jumiin", vielä mulle
tokaisit
Mut jos mä veisin sut maailman ääriin, sieltä yksin
palaisit
Sul on vastassa kaksi meitä; minä ja mun pää
Tuomittu samaan selliin, kunnes henki riistetään

 
Chisun uusi levy on ehkä pala taivasta. Se vahvistaa! Miten ne sanat ja musiikki.

Nightmares

Juoksen paljain jaloin ulos,tiedän että kivinen tie rikkoo jalat juostessa. Ei vaihtoehtoja, pakko ehtiä naapuriin ennen sitä. Ai, ai ai, sattuu. Musta kissa katsoo tienposkessa minuun, mutten erota silmiä mutta näen sen katseen. On pimeää, mutta kissa kertoi että erottaisin kyllä mustan hahmonkin hämärässä. Laiha lohtu. Sydän tykyttää tuhatta ja sataa, ja vainoharhaisuus nostaa vallan jo muistellessa, nyt.

En uskalla pysähtyä, paikat ovat sekasin mutten tajua jäädä ajattelemaan, pakko ehtiä naapuriin. Pakko. Olivatko nuo katkottuja sormia tienposkessa? Pakokauhu. Tienposkessa lojuva kännykkä, jonka ihmeen kaupalla tunnistan naapurini kännykäksi.

Voi ei, se on jo siellä! Myöhästyin!

Herään. Kello on 5.30. Miltei tasan. En uskalla liikkua pitkään aikaan. Tärisen kauttaaltani ja lopulta saan kännykän käteeni. Laitan viestiä sille ainoalla ihmiselle, joka on aina tukenut, joka ei ansaitse tulla herätetyksi, enkä oikeastaan saa selvää mitä kirjoitan. Olen liian itsekäs ja vainoharhainen että olisin selvinnyt yksin. Odotin kokoajan ovesta astuvan mies valkeassa naamiossa ja mustassa kaavussa, veitsi kädessään. Tuttu toveri sinullekin, kenties elokuvista?

Ensi yönä varustaudun automaattikiväärillä tai jollain. Sitten katotaan kuka jahtaa ja ketä.

The sounds - something to die for

Ja hereillä ollessani mietin, kuinkahan kauan olisin ollut, ennen kuin kukaan tulisi kaipaamaan?

I was kind of suprised how for a movie I never see,how can be afraid something that much. Like zombies, I have watched two zombie comedy, and play some kind of  zombie game for one single minute when I was drunk, and those bastards still get in my dreams.

I cant watch those pics, those make me chills or something.

(just wanted to write in english for while, havent been in school for umm about month and a half, this was brobably most work to my brains in moment. Or two. And finally to the good news, I got admitted to school I wanted! Or not that I wanted there, but that is my ship to the school I will be. Art school! Ignore my spelling mistakes, dont want to hear of them.)

Autumn stars

Kävelen pitkällä hiekkatiellä, jonka molempia puolia, tasaisin väliajoin koristavat vanhat punaisen sävyissä loistavat vaahterat. Tien päässä odottaa suuri, vanha rakennus. Tähyilen sen kattoa, etsien sieltä kelloa. Kelloa? Huojennun, olen oikeassa paikassa. Toivottavasti jatkossakin.

Mietin kysymyksiä ja vastauksia, ja irvistellen avaan oven.

Siis, todella irvistäen.

Linkin Park - leave out all the rest

I dreamed I was missing
You were so scared
But no one would listen
'Cause no one else cared

After my dreaming
I woke with this fear
What am I leaving
When I'm done here?

Kasvot kohti taivasta kävelin pimeässä. Kuuntelin musiikkia aivan liian kovalla, enkä uskaltanut vilkaistakaan pimeää metsää ympärilläni. Katse kohti taivasta, kirkkaita tähtiä jotka olivat ainoa asia joista saatoin olla ylpeä täällä missä asun. Kaukana kaikesta. Tähdet ja minä.Tienreunat ovat täynnä kiiltomatoja, tulikärpäsiä, pieniä hohtavia pisteitä, kuin tähtiä. Enää en säikähtänyt niitä, mutten edelleenkään uskaltanut pysähtyä niitä katsomaan. Ehkä ensi kerralla.

Tähdenlento. Sekoan totaalisesti ajatuksissani, enkä osaa päättää kahdesta toiveestani. (jotka eivät olleet "Tahdon Ian Somerhalderin" tai "tahdon Ian Somerhalderin nyt.") Valitettavasti. Lopullinen toive oli sekava ja lause ei ollut millään tavalla järkevä, sekunnin murto-osassa luotu. Vaan, ehkä se jokin tai joku, joka ottaa toiveita vastaan sen ymmärsi.

...mutta, siirrynpä vihdoin tästä jälleen kuolaamaan Ian Somerhalderia ja parantelemaan itseäni tästä jälleen yllättäneestä flunssasta ja kuumeesta.